Perille Kaupin urheilupuistoon olivat päässeet kaikki ennen ensimmäisen pelin alkuvihellystä, kukin omalla kyydillään sekä tyylillään. Siinä missä yksi junnuista oli katsellut jatkuvalla toistolla auton takapenkillä Islannin EM-kisajoukkueen voitonjuhlien ryhmätaputus rituaalia Youtubesta välittämättä auton ikkunaa piiskaavasta rankkasateesta tai vanhempien huolestuneista katseista kohti synkkää taivasta, niin toinen retkikunta toi pirteän pelurin paikalle tultuaan itse ensin yöllä pohjoisen lohijokien ääreltä hiukan omista yöunista nipistäen. Ja arvatenkin aina jollakin saapuminen menee viimetippaan ja se tällä kertaa lankesi kirjoittajan kohdalle.

Turnausta oli suunniteltu viikkoja joukkueen toimijoiden parissa; tehty pyydettyjä ilmoituksia järjestäjälle, taktikoitu majoituspaikan valinnan kanssa ja suunniteltu käytännön järjestelyjä tampereella. Myös koko osallistumisen yläpuolella oli yhdessä vaiheessa varjoja kun ajankohdallisesti Särkänniemicup ei ollut parhaassa mahdollisessa paikassa. Turnauksen hyvä maine edellisvuoden joukkueelta sekä kaupungin huvipuiston vetovoima kuitenkin nappasi voiton kilpakumppaneista. Luvassa oli 5 peliä pirkanmaalta tulevia joukkueita vastaan kahtena päivänä; PJK-Musta, PJK-Sininen, Leki-Futis-Sininen, Nops-Keltainen sekä TPV F7 eli joukkueita Pirkkalasta, Lempäälästä, Nokialta ja Tampereelta.

Päivämäärän lähentyessä henkilökohtaisesti alkoi mielessä pyöriä tietoisuus, että näin pitkää aikaa ei ole ison lapsikatraan kanssa koskaan tullut oltua valvontatehtävissä ja luulen että muutkin toimihenkilöt pohtivat ihan samaa. Myös vanhemmat
varmasti olivat punninneet omaa jälkikasvuaan ja miettineet onko oma pieni lapsi valmis olemaan yötä oudossa paikassa puolituttujen lasten ja aikuisten kanssa. Mutta niistä huolimatta oli kuitenkin päätetty lähteä ja nyt olisi aika ottaa riemu irti kesän päätapahtumasta.

Peli alkoi epävakaisessa säässä ja lieneekö kentän märkyys ja pelisääntöjen erilaisuus syynä että Tove ei ottanut selvää etumatkaa Pirkkalan Jalkapallo Klubin mustaa joukkuetta vastaan, vaikka pelillisesti TOVEN pelurit oli monessa osa-alueessa pidemmällä pallonhallinnassa, laukauksissa ja pelinluvussa. Voitto pelistä kuitenkin tuli ja joukkue sai hyvän startin ennestään täysin tuntemattomiin vastustajiin. Loppupäivä kuitenkin jatkui hieman mollivoittoisissa merkeissä sekä sään että pelien suhteen, mutta kaikenkaikkiaan peleistä junnut saivat varmasti arvokasta kokemusta ja joka kohtaamisessa oli mukana myös hyviä yksilöiden onnistumisia ja väläytyksiä,
jolloin joukkue näytti katsojille parasta osaamistaan.

peli tilanne reduced
sateenvarjoja tarvittiin reduced
kohti ruokailua reduced



Koulumajoitukseen Tampereen Tammelan koululle saavuttiin matkatavaroiden kera ja vanhemmat valmistelivat lapsensa yöpymään luokassa sekä pakkasivat seuraavan aamun "lentävän lähdön" varusteet toimihenkilöille esille. Énsimmäinen peli olisi todella aikaisin. Kun jäähyväiset oli heitetty niin pihapiirin tarjoamat virikkeet antoivat unohdusta koti-ikävään. Iltapalaa odotettiin palloa potkimalla, viereiseen veikkausliigatason jalkapalloviheriöön ja sen katsomoon tutustumalla ja pääsi joukkueen ainoa tyttö lyömään pojat ällikällä pihatelineillä kun pisti leuanvedossa hurjat kuusi leukaa tuloksen! Mainitsemisen arvoinen on myös päivän viimeinen peli jossa satakuntalaisjoukkueet FC Rauma (n. 11v pojat) ja Tove pelasi höntsäjalkapallo-ottelun. Tämän pelin taisteluhenki jos oltaisiin saatu päivän aiempiin peleihin, niin Kaupissa olisi nähty vallan erilaiset lopputulokset. Ja mitä tärkeintä, kukaan ei miettinyt kotiväkeään ja edessä olevaa yötä oudossa paikassa. Iloinen puheensorina kaikui koulun käytävillä kun lapset tutustuivat paremmin toisiinsa.

hontsa futista reduced

Vaikka koululla oli paljon pelureita, iltatoimet meni joustavasti ilman ruuhkia kun olimme koulun nuorin ikäryhmä ja teimme kaiken kaikkia muita aikaisemmin. Yö, jota olin mielessäni jännittänyt, meni varsin kivuttomasti kun kaikki lapset pysyivät patjoillaan ja omaa tahtiaan sitten nukahtivat; viimeinenkin reilusti ennen puoltayötä. Toimihenkilöiden kellojen soiminen aikaisin aamulla ei lapsia vielä herättänyt eli sen verran sikeää uni oli tiivistahtisen eilisen jälkeen.

Aamupuhteiden tultua hoidetuksi, reippaat, pienet jalkapalloiljoiden alut lähti sitten koululta tositoimiin ja suunta kentälle otettiin kävellen. Sen verran tiukka aikataulu oli, että reput pakattiin joukkueenjohtajan autoon ja joukko lähti kevennetyin varustein kohti Kaupin urheilupuistoa. Etukäteen suunniteltuja oikoreittejä pitkin kentälle päästiin aikataulussa ja lähistöllä majailleet huoltojoukot tervehtivät reippaita pieniä vihreitä pelureita onnellisena jälleennäkemisestä.

kouluryhma kuva reduced
kavellen perille reduced

Edellispäivältä alkanut tappioputki jatkui peleissä, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Joukkue taisteli todella hienosti järjestävän organisaation TPV:n joukkuetta vastaan ja olivat vielä pitkään voitolla ja vastustaja taas kuin peura ajovaloissa, mutta vasta viime hetkillä vastustaja punnersi ohi. "Kuvaruudun ulkopuolelta", ylimääräiseen rutistukseen lienee syynä, se, että Aamulehden toimittajat marssivat pelin aikana heidän vaihtopenkilleen ja heille tuli hirmuinen paine pistää kaikki peliin että valmentajat eivät joutuisi lehtijutussa selittelemään tappiota.

Tovelaisten tappion katkerat kalkit hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin kun turnausmitalit sujautettiin kaulaan. Joukkueen pelaajista Onni Pakarinen vielä erikseen palkittiin tsempparipystillä. Tästä kaikki sitten vielä ryhmänä kävivät syömässä ja siitä sitten koulun kautta itse kukin lähti omille teilleen kera vanhempien. Saattoi jokunenkin vielä vierailla turnauksen nimikkopaikassa, Särkänniemen huvipuistossa.

palkitut reduced

Omasta puolestani voin sanoa että olen ylpeä että meillä on noin reippaita ja sopeutumiskykyisiä junnuja jotka ovat osoittaneet että kykenevät toimimaan ryhmänä; taitoja jotka ehdottomasti pitää myös osata muuallakin kuin vain jalkapallojoukkueessa! Vaikkei kommelluksiltakaan täysin vältytty kuitenkin asiat menivät mielestäni aika hyvin ja antaa toiveita tulevaisuuden reissuja ajatellen.

Sami